Elämme aikaa, jolloin maailma on jatkuvasti järkkynyt tasapainosta, jopa lähiympäristössämme. Olemme jo muutaman kuukauden ajan kokeneet sodan Euroopassa kaikkine siihen liittyvine seurauksineen. Ne eivät vaikuta vain Ukrainan kansaan vaan myös meihin.
Päivittäiset uutiset ja henkilökohtaiset kohtaamiset sotapakolaisten kanssa töissä, koulussa, yhteisössä jne. antavat meille mahdollisuuden kokea sodan omakohtaisesti.
Koemme myös taloudelliset seuraukset bensiinin, elintarvikkeiden ja energian hinnoissa sekä muissa hinnankorotuksissa.
Ei vain me, vaan myös lapsemme ovat tietoisia siitä, että levottomuus ja pelko ovat olleet laajalle levinneet jo kuukausien ajan. Meidän laillamme he seuraavat ja kokevat sotaa ja sen vaikutuksia. He huomaavat, että äiti ja isä ovat levottomia, kun he kuulevat uutisia. He näkevät, että kaduilla on yhtäkkiä mielenosoituksia maata vastaan. He kuulevat kadulla, muilta luokkatovereilta tai uutisista, että kaksi maata taistelee toisiaan vastaan aseilla ja että ihmiset pakenevat maahamme. Ja että myös lapset kärsivät.
Vanhempina yritämme suojella lapsiamme parhaan kykymme mukaan ja pitää kaiken pahan poissa heistä. Näin tehdessämme unohdamme usein, ettemme ota pois lastemme huolia, vaan vain tukahdutamme ne. Lapsemme kokevat arkea ja maailman tapahtumia yhtä paljon kuin mekin. Meidän tehtävämme vanhempina on tukea ja ohjata lapsiamme. Tavoitteena ei pitäisi olla suojella lapsia kaikelta pahalta ja pahalta, vaan ottaa heidät vakavasti vastuunkantokyvyltään ja antaa heidän todella osallistua omiin huoliimme.
Voimme ja meidän on luotettava siihen, että lapsemme selviytyvät todellisuudesta ja että he selviytyvät siitä, aivan kuten meidän kaikkien on periaatteessa selviydyttävä siitä.
Pelon käsittely
Jos lapsi pelkää, meidän on suhtauduttava pelkoihin vakavasti. Kyse ei ole siitä, että vähättelemme sitä, mitä lapsi pelkää, vaan siitä, että olemme lapsen tukena. Lohdutukseksi väittäminen, että mitään ei tapahdu, on väärä lähestymistapa. Valehtelisimme vain lapsillemme, sillä kukaan meistä ei tiedä, mitä tulevaisuus todella tuo tullessaan. Pikemminkin meidän pitäisi sanoa: "En tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Jotain voi tapahtua, mutta voitte olla varmoja siitä, että me teemme aina kaikkemme varmistaaksemme, ettei meille tapahdu mitään."
Milloin aloitan vakavan keskustelun lasten kanssa?
Lasten ottaminen mukaan keskusteluihin on hyvin tärkeää, mutta on hyvin yksilöllistä, minkä ikäisten lasten kanssa pitäisi käydä vakavia keskusteluja. Alakouluikään asti vakavia keskusteluja tulisi käydä vain välittömissä tilanteissa; peruskeskustelut pienimpien lasten kanssa eivät ole heidän ulottuvillaan. Pienille lapsille on hyödyllistä keskustella konkreettisista tilanteista, joita he ovat havainneet. Jos lapsi on juuri nähnyt uutisissa kuvia sodasta, kuullut aikuisten välisiä keskusteluja sodasta tai aiheesta on keskusteltu päiväkodissa, on tärkeää keskustella asiasta lapsen kanssa ja selittää hänelle, että nämä ovat todellisia kuvia ja tilanteita, että maa on sodassa. Hieman lapsilähtöisemmin ilmaistuna voisi sanoa, että kaksi maata taistelee toisiaan vastaan.
On myös tärkeää selittää sodan seuraukset ymmärrettävällä tavalla. Esimerkiksi: "Koska maa on sodassa, monet ihmiset eivät voi enää pysyä kodeissaan ja etsivät turvaa maastamme. Siksi teillä saattaa olla uusia päiväkotilapsia, jotka eivät puhu meidän kieltämme."
Isompien lasten kanssa eli alakoulusta lähtien voidaan käydä vakavia keskusteluja sodasta myös ilman havaittuja tilanteita. Mitä vanhemmista lapsista on kyse, sitä aikaisemmin ja ennakoivammin vuoropuheluun tulisi pyrkiä, koska muuten voi syntyä epäselvyyksiä ja väärinkäsityksiä. Pahimmassa tapauksessa totuudenvastaiset tai "valeuutiset" voivat tulla lapsille totuutena.
Vinkkejä vanhemmille
Ota lapsen pelko vakavasti ja anna ikätasolle sopivaa tietoa. Nuorempien lasten kanssa on suositeltavaa puhua sodasta vain, jos lapsi nimenomaan kysyy siitä tai kokee tiettyjä tilanteita. Julmia yksityiskohtia tulisi välttää, jos mahdollista.
Jos lapsi on huolissaan ja esittää kysymyksiä, vanhempien tulisi vastata rehellisesti ja kaunistelematta. Jos sinulla ei kuitenkaan ole vastausta kysymyksiin, älä valehtele lapsellesi, vaan sano hänelle: "En tiedä tällä hetkellä. Otan asiasta selvää, ja heti kun tiedän, annan sinulle vastauksen.".
Välitä vanhempana tai hoitajana rauhallisuutta ja turvallisuutta. Salli lapsen tunteet, lohduta häntä ja pidä häntä sylissäsi.
Lapsilla on erittäin hienot antennit. Jos vanhemmat ovat huolissaan, lapset aistivat sen. Vanhempien tulisikin kysyä itseltään, mitä sota merkitsee heille ja miten he suhtautuvat asiaan. Älkää tehkö asiasta tabua, vaan pukekaa huolenne sanoiksi lapsiystävällisellä tavalla.
Vanhempien lasten ja nuorten kanssa vanhemmat voivat ja heidän tulisi aktiivisesti tarjoutua keskustelemaan ja kysyä esimerkiksi, mitä mieltä he ovat asiasta.
Kysy, mistä lapsesi on törmännyt aiheeseen. Mitä hän näki tai luki? Onko tiedon lähde hyvämaineinen? Keskustele nuoren kanssa häiritsevistä kuvista tai videoista.
Liity lapsen maailmaan. Millaisia mielikuvia heillä on päässään taistelemisesta kirjoista tai videopeleistä? Lasten iästä riippuen lapsille suunnatut kuvakirjat tai uutisohjelmat voivat auttaa selittämään sotaa lapsiystävällisellä tavalla.
Ehkä lapsesi haluaisi tehdä aktiivisesti jotain sotapakolaisten hyväksi. Voitte esimerkiksi sytyttää perheenä kynttilän Ukrainan asukkaiden puolesta tai lahjoittaa rahaa heidän hyväkseen. Lapset ja nuoret voivat usein kirjoittaa ajatuksensa, toiveensa ja tunteensa paperille piirroksella tai kirjeellä.
Jos sota on hyvin läsnä perheessänne, voitte harhautua yhdessä. Tehkää jotain, mikä saa teidät tuntemaan olonne hyväksi, esimerkiksi menkää syömään tai käykää kävelyllä.
Jos sinä lasten ja nuorten vanhempana tai huoltajana haluat tukea tässä erityistilanteessa, autamme sinua mielellämme osana EAP-ohjelmaa!
EAP-neuvojat ovat tukenasi.
Ystävällisin terveisin, EAP-tiimisi.
Monet ihmiset haluavat auttaa. Olemme koonneet yhteen valikoiman erilaisia tapoja, joilla voit tukea sodan uhreja.
