Arvostus työpaikalla

Miten tämä voi toimia hyvin?

Valmennus- ja neuvontatapaamisissamme eri alojen ihmiset kertovat meille toistuvasti, että heidän on toimittava työssään ennen kaikkea ja että heidät nähdään ja tunnustetaan harvoin. Jotkut kertovat myös kiusaamisesta ja yhä useammin työuupumuksesta ja uupumuksesta. Voisiko arvostava, kunnioittava ja arvokas yhteistyö edistää ratkaisuja?

 

"Arvostuksen ihme"

Reinhard Haller, psykiatri, psykoterapeutti ja neurologi, aloittaa kirjansa "The Miracle of Appreciation" kirjoittamalla: "Me kaikki tiedämme omasta kokemuksestamme, kuinka hyvältä tuntuu, kun meidät tunnustetaan ja kunnioitetaan, kun saamme kokea myönteistä huomiota, kiitosta ja kiitollisuutta. Siitä huolimatta arvostus on lähtenyt syöksykierteeseen viime vuosikymmeninä."

Haller uskoo kuitenkin myös, että tuuli näyttää hitaasti kääntyvän, että arvostuksen halu kasvaa jälleen ja että sitä haetaan aktiivisesti. Löysimme tästä sopivan artikkelin Standardista.

Se osoittaa, että arvostuksesta on jälleen tulossa merkittävä aihe, josta ihmiset puhuvat.

Arvostus ei todellakaan ole päivittäinen tehtävä, joka on rastitettava, eikä se ole koulutettu menetelmä, vaan sen pitäisi olla lähtöisin sisäisestä asenteesta, johon liittyy aito kiinnostus toisia kohtaan.

"Johtamisseminaareissa on jo hyvin pitkään opetettu, että selkään taputtaminen ja vuosibonus eivät anna ihmisille (työntekijöille) turvallista tunnetta siitä, että heidät tunnustetaan ja arvostetaan, että heitä nähdään, kysytään ja informoidaan."

 

Miksi teen sitä, mitä teen?

Arvostavan lähestymistavan lisäksi työssä on varmasti myös tarkoitusperä, vastaus kysymykseen "Miksi teen sitä, mitä teen?". Der Standard haastatteli tästä palveluntarjoaja Sodexon (yritysravintoloiden ja cateringin ratkaisut) kahta toimitusjohtajaa, Michael Freitagia ja Andreas Stichaa - kysymykset ja vastaukset on tiivistetty tähän:

 

Lehden kysyessä, onko arvostus (vanha) uusi juttu, Michael Freitag sanoo: "On aivan eri asia, hymyileekö ruokaa tarjoileva työntekijä, koska hän nauttii työstään ja tietää miksi, vai ei. Työntekijöiden motivaatio on nykyään myös erilaista, mikä johtuu pitkälti nuorista ja demografisesta kaaresta. Hyvin varustettu työsuhdeauto, myös yksityiskäyttöön - se ei nykyään riitä. Sen on oltava vähintään sähköinen tai vuosittainen joukkoliikennelupa."

Hänen kollegansa Andreas Sticha keskittyy arvoihin, jotka jo sanassa arvostus resonoivat - perusarvoihin, kuten kunnioittamiseen, onnistumisen näkyvään juhlistamiseen ja positiiviseen palautteeseen.

Lisäksi molemmat selittivät, että yritykset ovat nyt ymmärtämässä, että ne menettävät ihmisiä, jos ne eivät keskity arvostukseen. Tämä on esimiesten vastuulla ja perustuu luottamukseen. Tästä on näytettävä esimerkkiä ja sen on heijastuttava koko yritykseen. Kyse on aidoista signaaleista, kuten luottamukseen perustuvasta työajasta sekä ennakoitavuudesta, laskelmoitavuudesta ja johdonmukaisuudesta. Työntekijöiden on tiedettävä selvästi, mikä on mahdollista ja mikä ei. Yhä tärkeämpää on myös se, miten yritys täyttää yhteiskuntavastuunsa. Yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvät toimet ovat yhä vahvempi arvostuksen väline - esimerkiksi työntekijöiden vapaiden antaminen sosiaalisen sitoutumisen vuoksi tai yritysten vapaaehtoisohjelmien tarjoaminen.

Lehden kysyessä, mihin suuntaan suuntaus on menossa työntekijöiden etujen ja etuisuuksien osalta, Freitag tekee selväksi, että elämänlaatu on tärkeä kysymys. Siihen kuuluvat tietenkin hyvä ja laadukas ruoka, ravitsemusneuvonta ja valmennus eri aiheista. Kysyntä tällä alalla on kasvanut dramaattisesti. Myös työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen tukeminen esimerkiksi lastenhoitosetelien avulla on erittäin arvostettua. Myös työntekijöiden avustusohjelmat ovat kasvussa. Yritykset tarjoavat yhä useammin apua ja neuvontaa kriisitilanteissa tai vaikeissa elämäntilanteissa, niin psykologisissa, oikeudellisissa kuin ennaltaehkäisevissä kysymyksissä, helposti ja nimettömästi.

 

Haluaisimme korostaa Freitagin ja Stichan lausuntoja Reinhard Hallerin lainauksella:

"Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja ihmisarvoiltaan ja oikeuksiltaan tasavertaisina. Jokaisella on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen - nämä ovat kaksi niistä yli sadasta oikeudesta, jotka sisältyvät YK:n ihmisoikeuksien peruskirjaan ja joista monet liittyvät kunnioitukseen. Meidän pitäisi suuntautua tähän. Kokeile sitä ja suorita arvostuksen ihme - itsellesi ja lähimmäisillesi."

Reinhard Haller

 

Lähteet:
https://www.derstandard.at/story/2000114239991/wertschaetzung-in-der-firma-ist-jetzt-feel-good, 11/02/2020
Reinhard Haller (2019): Haller: The miracle of appreciation. Gräfe ja Unzer. München, Saksa